tiedätkö mitä tein joka ilta siihen aikaan
muuta kuin ajattelin sinua

annoin käteni liikkua hitaasti
hengitin raskaasti
annoin kyynelteni valua
paperille joka oli täyttynyt sanoista

annoin käteni vauhdin kiihtyä
ajatuksen käydä
paperin täyttyä sanoista

hengitin niin raskaasti
ja annoin kyynelteni valua
sanoista täyttyvälle paperille:

olet täyttänyt minut, paisuttanut sydämeni

olen menettänyt sinulle mieleni
olen menettänyt sinulle sieluni
olen menettänyt sinulle kehoni
itseni

sinä olet ainut,
joka voi pelastaa minut tältä harhaelämältä,
olet ainut,
joka voi pelastaa minut fobioiltani
ainut,
joka voi pelastaa minut itseltäni,

koska ilman sinua, minä en ole kukaan,
ja sinun kanssasi,
olen kaikki maailman onnelliset ihmiset.

tuota paperia kyyneleni täyttivät
minun käteni raapiessa paperin pintaa
ja hengitykseni käydessä raskaammaksi

puhallan lumen kasvoilles
leikitäänkö ettei täälä ole ketään
ettemme me ole ketään

ristitäänkö kädet ja rukoillaan jumalalta
rukoillaan apua ja pelastusta
rukoillaan vapautusta
tästä elämän vankilasta

kuljetaanko käsikkäin
läpi taivaan porttien
yhdessä sinne
minne ikinä joudummekin
vaikka helvettiin

painan huuleni huulillesi
yhdessä olemme kaikki
romahtaneet pilvilinnat on liian helppo korjata
yhdessä pelastamme maailman

maistelen huultesi makua
itken sisimmässäni unohdusta
näitä unelmia ja unia
älä koskaan mene pois

rukoilen iltaisin jumalaa:
"anna minulle hänen sydämensä
kaipaan häntä, isä
anna hänet vain minulle

sivelen pellavaisia hiuksiasi
taiteilen nimemme hiekkaan
"amen herra, amen".
nojaan pääni sinuun

sanon hiljaa
itken sisälläni unohdusta
näitä unelmia ja unia
"unelmoin sinusta kauan"
aina vain unelmia, rakkaani

painan huuleni huulillesi
yhdessä olemme kaikki
romahtaneet pilvilinnat on liian helppo korjata
yhdessä pelastamme maailman

maistelen huultesi makua
itken sisimmässäni unohdusta
näitä unelmia ja unia
älä koskaan mene pois

rukoilen iltaisin jumalaa:
"anna minulle hänen sydämensä
kaipaan häntä, isä
anna hänet vain minulle

sivelen pellavaisia hiuksiasi
taiteilen nimemme hiekkaan
"amen herra, amen".
nojaan pääni sinuun

sanon hiljaa
itken sisälläni unohdusta
näitä unelmia ja unia
"unelmoin sinusta kauan"
aina vain unelmia, rakkaani

Ujona tyttönä en koskaan uskaltanut sanoa,
että olemassaolollasi oli minulle oikeasti merkitystä.
Enkä enää jaksa uskoa, että sinä koskaan ajattelisit,
kuinka kerran tunsit sellaisen tytön,
joka oli eksyksissä itsessään.
Enkä usko, että muistaisit sellaisen tytön,
joka ei todellakaan tiennyt kuka on.
Enkä usko, että sinua yhtään kiinnostaisi,
mikä tytöstä on tullut,
kuollutko jo mokoma,
vai vieläkö eksyksissä.

En jaksa toivoa, että tuntisit minut,
jos me vaan törmättäisiin jossain.
Enkä jaksa toivoa sinulta edes katsetta,
joka kertoisi sinun tietävän kuka olen.

Kuitenkin, sinulla on sydämessäni aina paikka,
se on koristeltu niillä kauniilla muistoilla,
joita sinusta vaalin.