Ujona tyttönä en koskaan uskaltanut sanoa,
että olemassaolollasi oli minulle oikeasti merkitystä.
Enkä enää jaksa uskoa, että sinä koskaan ajattelisit,
kuinka kerran tunsit sellaisen tytön,
joka oli eksyksissä itsessään.
Enkä usko, että muistaisit sellaisen tytön,
joka ei todellakaan tiennyt kuka on.
Enkä usko, että sinua yhtään kiinnostaisi,
mikä tytöstä on tullut,
kuollutko jo mokoma,
vai vieläkö eksyksissä.

En jaksa toivoa, että tuntisit minut,
jos me vaan törmättäisiin jossain.
Enkä jaksa toivoa sinulta edes katsetta,
joka kertoisi sinun tietävän kuka olen.

Kuitenkin, sinulla on sydämessäni aina paikka,
se on koristeltu niillä kauniilla muistoilla,
joita sinusta vaalin.