taivas ripottelee sateen kylmälle iholle
peittää tuskan ja kyyneleet
valehtelee
en tuntenutkaan itseäni
en tajunnutkaan tätä heikkoutta
tätä pelkoa, mikä tappaa sieluani
hitaasti, huomaamattomasti
kylmästi
kuinka moni ei nisti tietää,
miltä tuntuu elää pelon aiheuttamassa harhassa,
miltä tuntuu vaipua itseensä,
antaa kauhun vallata keho,
muuttaa persoona,
vaientaa järjen ääni ja ahdistaa mieli,
paitsi minä
nyt
tuuli nostaa ihon kananlihalle
kuivattaa märät silmät
avustaa yksinäisyyttä,
kuolemaa.
